Sisareni puolesta on tarina perheestä, joka taistelee pitäkseen sen kokonaisena vakavan sairauden keskellä. Valintojen eettisyys ja moraali näyttelevät tässä suurta osaa. Minua tämä kirja tuli tietyllä tapaa todella lähelle, koska olen itsekin fyysisesti erilainen. Minulla on synnynnäinen liikuntavamma ja käytän liikkumiseen ensisijaisesti pyörätuolia. Eihän se ole sama asia kuin syöpä, mutta tätä lukiessa mietin paljon vanhempieni tuntoja ollessani pieni, koska tiedän, että he haluavat parastani, ja että minun on hyvä olla. Niin kuin tämänkin kirjan vanhemmat pohjimmiltaan. Lukiessani mietin mikä on oikein mikä väärin. Olen tämän luettuani onnellinen ettei vammani vaikuttanut isosiskoni elämään ainakaan tällä tavalla ja saamme olla toisistamme riippumattomia yksilöitä.
Kate sairastaa harvinaista aggressiivisen leukemian muotoa ja tarvitsee useita verensiirtoja ja leikkauksia pysyäkseen hengissä. Sairautta ei voi parantaa, mutta toimenpiteet antavat toivoa lisäajasta. Kun Katen isoveli Jesse ei sovi solujen, veren tai luuytimen luovuttajaksi saa perheen kolmas lapsi Anna alkunsa. Hän on koeputkilapsi, tarkoituksellisesti Katen kanssa yhteensopiva. Anna on aina käytettävissä, kun Katen tilanne sitä vaatii. 13-vuotiaana Anna alkaa enemmän pohtia ja löytää omaa identitettiään ja tajuaa elävänsä sisarensa ehdoilla tämän kudos- ja solupankkina. Annaa ei esimerkiksi päästetä pitkälle jääkiekkoleirille, koska se on Katen kannalta iso riski. Kukaan ei voi auttaa, jos Katen tila huononee Annan poissaollessa. Asetelma saa Annan pohtimaan paikkaansa maailmassa. Olisiko hän edes syntynyt ellei sisko tarvitsisi hänen kehoaan? Katen voimakkaiden hoitojen myötä hän tarvitsee kipeästi munuaissiirteen ja Annan pitäisi jälleen antaa jotain itsestään Katen pelastamiseksi. Anna haluaa lääketieteellisen itsemääräämisoikeuden ja tekee ensimmäisen päätöksen sitä kohti. Kanteen nostaminen vanhempia vastaan pakottaa pohtimaan perheen sisäisiä suhteita ja raastaa sitä. Etenkin perheen äiti Sarah yrittää useasti saada Annan perumaan kanteensa, että asia voitaisiin käsitellä ilman tuomaria. Annna ei kuitenkaan luovu kanteesta. Hän haluaa juristinsa ja oikeuden määräämän edunvalvojan auttamaan saadakseen kuuluviin omat ajatuksensa ja vapauden kaipuunsa.
Kirja oli koukuttavan hienosti kirjoitettu. Vakavaa aihetta käsiteltiin useista näkökulmista sopivalla painolla. Pidin kertojan vaihtelusta se toimi tässä kirjassa hyvin ja sai näkökulmiin vivahteikkuutta. Lukuhetket venyivät pitkiksi ja aion tämän kirjan perusteella lukea lisää Jodi Picoultia.
Löysin tämän kirjan joskus kirpparilta ja se on jo pitkän aikaa ollut kirjahyllyssäni lukemattomana. Kiitos "muistutuksesta", pitäisi lukea, koska muistaakseni pidin Picoultin toisesta kirjasta, olisikohan ollut Yhdeksäntoista minuuttia nimeltään?
VastaaPoistaPicoultilta on käännetty harmittavan vähän kirjoja. Luin hiljattain kirjailijan tuoreimman kirjan, Lone Wolf. Luulen että jos pidit tästä kirjasta, pitäisit myös siitä.
VastaaPoistaPicoultin Yhdeksäntoista minuuttia on tosiaa hyvä, kuten Laura kirjoittaa. Itse pidin tästäkin, mutta en ehkä ihan yhtä paljon :)
VastaaPoistaKiitos vinkeistä kaikille! Yhdeksäntoista minuuttia ja koruton totuus kiinnostavat molemmat. :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, täytyy pitää kirjastossa silmät auki Picoultin varalta.
VastaaPoistaPicoult on minulle vielä tuntematon kirjailija, mutta arviosi perusteella laitan hänet kiinnostavien listalleni. Kiinnostus heräsi!
VastaaPoista