Erin Morgenstern: Yösirkus

Tämän kirjan löysin Nenä kirjassa blogin kautta. Nyt kirjan luettuani tutustuin kunnolla Norkun postaukseen ja totean, että jaamme aika samankaltaiset tuntemukset kirjasta. Tästä on vaikea kirjoittaa, vaikka lukeminen oli helppoa ja hyvin etenevää. Olen lukenut ennen blogiaikaa paljon fantasiakirjallisuutta, mutta tämä tuntui raikkaalta, uudelta, kiinnostalla tavalla mystiseltä ja oudoltakin.

Nimensä mukaisesti yösirkus on auki vain öisin. Se avautuu auringon laskiessa ja sulkeutuu juuri ennen sarastusta. Sirkuksesta ei osaa sanoa mistä, milloin ja mihin se ilmestyy. Siruksessa on toinen toistaan hienompia telttoja. Värimaailma on ulospäin mustavalkoinen, harmaa ja vähän punainen.

Kirja sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Nuoret taikurit Celia ja Marco kilpailevat toisiaan vastaan pelissä, johon he ovat tahtomattaan sidottuja. Molemmat ovat valmistautuneet kohtaamiseen tahoillaan Celia isänsä, Marco harmaapukuisen miehen, jota pitää isänänään  valmennuksessa. Celia ja Marco rakastuvat toisiinsa, mutta he eivät tiedä, että voimia ja luovuutta vaativa kilpa päättyy vain vastustajan kuolemaan. Tilanteesta ulospääsyyn vaaditaan ennennäkemätön voimanponnistus ja Bailey maalaispojan apu. Kohtalon muuttaminen vaatii tietysti taikuutta.

Mielestäni kirja on tosi hyvä. Se on kaikkea sitä mitä takakannen teksti lupaa. Ainutlaatuinen, otteessaan pitävä ja lumoava rakkaustarina, joka vetoaa kaikkiin aisteihin. Ympäristön kuvaus tekee lukemisesta helppoa se on kaunista, mutta ei yhtään puuduttavaa. Minä ainakin elin mukana tarinassa loppuratkaisuun asti, jota en osannut arvata etukäteen.