John Irving ja Paul Auster

En ole lukenut kummaltakaan herralta ikinä mitään. Sitten kun saan tämän hetkisen lukupinon kahlattua on aika täyttää se sivistyksen aukko. Molemmilta löytyy paljon tuotantoa kirjastosta, niin jos tykkään on ainakin mistä lukea seuraavaksi. :)

Mutta mistä aloittaa? Haluaisin teiltä rakkaat kirjojen ystävät kommentteja ja mielipiteitä! Kiitos niistä etukäteen. <3

John Irving

 

Paul Auster 

Jodi Picoult: Koruton totuus

"Pennsylvanian amish-yhteisön idyllinen rauha järkkyy, kun erään maatalon navetasta löytyy vastasyntyneen vauvan ruumis. Tapaus järkyttää koko Lancasterin piirikuntaa, mutta poliisitutkinnassa paljastuu jotain vieläkin tyrmistyttävämpää: aihetodisteiden valossa näyttää siltä, että vauva on surmattu ja että sen on tehnyt lapsen oma äiti, kahdeksantoistavuotias naimaton amishtyttö. Tapaus osoittautuu kovaksi pähkinäksi myös suurkaupungin juristille, joka astuu myrskyn silmään puolustamaan nuorta Katie Fisheriä.

Kun asianajaja Ellie Hathaway tulee amishien pariin, kulttuurien yhteentörmäys on väistämätön. Ensi kertaa nousujohteisen uransa aikana Ellie joutuu tekemisiin täysin omastaan poikkeavan oikeusjärjestelmän kanssa. Hänen pitää tunkeutua syvälle "maan hiljaisten" maailmaan, ennen kuin hän pystyy lähestymään Katieta tämän omilla ehdoilla. Mutkikasta vyyhteä selvittäessään Ellie joutuu kasvokkain myös omien pelkojensa ja toiveidensa kanssa, kun hänen elämäänsä ilmestyy mies menneisyydestä."
Kuvaus lainattu täältä.

Minua harmittaa suunnattomasti, että Jodi Picoultilta on suomennettu vain kolme romaania. Miksi ihmeessä? Hänhän on julkaissut vaikka mitä mielenkiintoisen kuuloista. Eivätkö ihmiset lue tarpeeksi hänen kirjojaan? Yritin itse asiassa tutkia asiaa Kariston sivuilta, mutta en saanut aikaiseksi yhteydenottoa.

Koruton totuus on aiheeltaan mielenkiintoinen ja siinä oli otteessaan pitävä juoni. Kulttuurien väliset erot tulevat tässä hienosti esiin. Ennen tätä en ollut lukenut mitään amishien kulttuuriin liittyvää. Kirjassa oli muutamia kirjoitusvirheitä, mutta en enää muista mistä sanoista oli kyse.

Suosittelen Jodi Picoultia, jos et ole häneltä mitään lukenut. Haluan kiittää erityisesti Susaa, koska hänen bloginsa kautta taisin pongata Picoultin kirjat. Kiitos myös muille bloggaajille kymmenistä ellei sadoista lukuvinkeistä, jotka olen blogienne kautta löytänyt!

Täytyy jonkun aikaa säästellä Yhdeksäntoista minuuttia-kirjaa. Haluan varata sille hyvän hetken.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Renée Michel on 54-vuotias leskirouva, joka pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Hän lyhyt, pyylevä, harmaa ja vetäytyvä. Todellisuudessa hän on älykkäämpi kuin päälle päin näyttää. Hän toimii pariisilaisen suuren talon ovenvartijana seuranaan kissansa Leo. Talon siivooja Manuela on hänen ainut ystävänsä hienostoväen keskellä. Ylemmässä kerroksessa asuu Paloma Josse, vetäytyvä ja pohdiskeleva poika. Hän tekee 13-vuotissyntymäpäivänään ratkaisevan päätöksen. Taloon muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu. Kakuro näkee Renéen kuoren alle ja lesket ystävystyvät. He ovat kiinnostuneita samoista asioista kuten Leo Tolstoin Anna Kareninasta. 

Kirjassa keskeistä on mielestäni ystävystyminen ja elämän nopeat käänteet. Tartuin tähän blogimaailman kehujen perusteella, mutta ainakaan minulta tämä ei saa suurta suitsutusta. En jaksanut oikein innostua filosofisista pohdinnoista, joita kirjassa oli riittämiin. Olen ehkä tyhmä, mutta kun en tajunnut tämän kirjan vetovoimaa. Kieli on kaunista ja jaksoin tämän kyllä loppuun lukea, mutta en löytänyt tästä sellaista, mikä motivoisi lukemaan uudestaan. Onneksi tämäkin kirjastosta lainattu. Ei tällaista siis minulle. Kannesta täytyy kuitenkin antaa kehuja. Minulle tulee siitä mieleen Michael Powellin työt.

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

Jos olette ihmetelleet blogini hiljaisuutta se johtuu tästä tiiliskivestä. En lukenut rinnalla mitään muuta niin ei ole ollut kirjoitettavaa. Vaikka muu lukeminen on ollut jäissä tähän käytetty aika ei harmita. Fantasian ystävänä tämä oli minulle osuvaa luettavaa. Muut osat ajattelin lukea niin, että luen rinnalla muutakin.

Juonta en ryhdy tässä tavoistani poiketen tarkemmin selittämään. Tästä on kirjoitettu niin paljon, että jokainen tästä kiinnostunut on varmasti jossain määrin tarinasta perillä. Hyvä teksti löytyy esimerkiksi täältä. Siellä on linkit monien muiden bloggaajien hienoihin teksteihin. En ole niitä kaikkia lukenut, mutta jotenkin tuntuu ettei minulla ole paljon lisättävää.

Luin Valtaistuinpelin kuvitetun painoksen ja mielestäni Petri Hiltusen kuvitus on todella hieno ja tunnelmaa luova. Tarinassa on useampi suku ja paljon henkilöitä. Tämän vyyhdin selkeyttämiseksi kirja sisältää kattavat liitteet, mutta niihin en juuri tutustunut. Kappaleet on nimetty eri sukujen keskeisten henkilöiden mukaan ja se helpottaa tarinan seuraamista ja toimii hyvin. Jotkut kohdat olivat mielenkiintoisempia kuin toiset, mutta kun seuraavan kappaleen keskiössä on suosikkisi mielenkiinto pysyy yllä. Minulla ei ollut missään vaiheessa tunnetta, että lopettaisin lukemisen kesken, vaikka toisaalta ymmärrän miksi tällaiset eeppiset tarinat eivät kaikkiin uppoa. Laajuus tekee tästä aikaa vaativan. Tämä ei ole huonon ympäristön luettavaa. Esimerkiksi appivanhempieni luona en oikein päässyt eteenpäin, kun koko ajan tuli pieniä keskeytyksiä. Kirja painaa todella paljon eikä sitä ole helppo lukea esimerkiksi automatkalla.

Nyt odotan toista osaa innolla kirjastosta. Mutta välissä taas tulossa jotain ihan muuta.