sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Naimapuuhia -kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun college-/yliopistomaailmaan. Sen keskushenkilöitä ovat romaanin alussa valmistumisen kynnyksellä olevat nuoret Madeleine, Leonard ja Mitchell. Madeleinen tutkielman aiheena on 1800-luvun englantilaiset avioliittoromaanit. Hänen tarkoituksensa on panostaa opiskeluun täysillä, mutta rakkautta pohtiessaan Madeleine ajautuukin rakkauskiemuroihin. Semiotiikka 211- kurssilla Madeleine tutustuu kiinnostavaan Leonard Bankheadin. Heidän suhteensa on intohimoinen ja syvällinen. Leonard on maanis-depressiivinen ja hänen sairautensa aiheuttaa suhteeseen haasteita. Leonardin kunto romahtaa ja edessä on pitkät sairaalajaksot ja runsaasti persoonaan vaikuttavia mielialalääkkeitä.

Madeleinen ja Mitchellin suhde on aikaisemmin mennyt poikki. Mitchell uskoo kuitenkin, että heidät on tarkoitettu toisilleen. Mitchell haluaa, että he olisivat taas paremmissa väleissä. Collegen jälkeen Mitchell haluaa nähdä maailmaa ja etsiä itseään. Hän lähtee matkalle ystävänsä Larryn kanssa useammaksi kuukaudeksi. Matkalla Mitchell oppii uutta paitsi itsestään, myös Larrysta. Mitchellin tarkoituksena on matkan alusta asti käydä Intiassa. Hän päätyykin hyväntekeväisyystyhön itse Äiti Teresa esimerkkinään. Matkansa varrella Mitchell pitää Madeleineen yhteyttä kirjeitse ja palatessaan Amerikkaan Madeleinen ja Leonardin suhde on jälleen karikkoinen ja Madeleine tarvitsee ystävänsä tukea selvitäkseen elämässä eteenpäin.

Minulla oli tämä aiemmin lainassa, mutta en silloin paneutunut siihen kunnolla, mutta onneksi lainasin tämän tiiliskiven uudestaan, ja lukeminen osoittautuikin mielekkääksi ja tarina eteneväksi. Kaikki keskushenkilöt olivat erilaisia ja riittävän kattavasti kuvailtuja. Päähenkilöiden lisäksi nuorten vanhemmat kiinnostivat myös. Madeleine on hyvätaustainen ja hänen vanhempansa auttavatkin erilaisissa vaiheissa, esimerkiksi taloudellisesti. Madeleinen suojeleva Phyllida-äiti ei erityisemmin pidä Leonardista tai kaikista nuorten ratkaisuista, mutta on aina valmis auttamaan keinolla tai toisella. Olisin mielelläni lukenut enemmän Mitchellin matkasta ja hieman vähemmän Leonardin sairaudesta. Minua olisi kiinnostanut myös lopuksi kappale siitä, mitä kaikkea nuorille tapahtui, esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Naimapuuhia ei ollut minulle täydellinen, mutta niin hyvä, että sopivassa välissä voisin lukea toisenkin Jeffrey Eugenidesin kirjan.

****      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti