keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Tutustuin Ian McEwanin tuotantoon lukemalla Sementtipuutarhan. Siinä keskiössä ovat kertojana toimiva 14-vuotias Jack ja hänen sisaruksensa Julie, Sue ja Tom. He jäävät keskenään, kun vanhemmat kuolevat lyhyen ajan sisällä, ensin isä sitten äiti. Vähän ennen kuolemaansa isä tilaa runsaasti sementtiä haaveilemaansa sementtipuutarhaa varten. Äidin kuoleman lapset haluavat salata, koska pelkäävät toisistaan eroon joutumista ja kotitalonsa menettämistä. Hautaamisenkin he hoitavat omalla tavallaan. Sisarukset alkavat elää isossa talossa omien sääntöjen, tahtonsa ja taitojensa mukaan.

Sisaruksista vanhin, 16-vuotias Julie vastaa eniten arkisista asioista, kuten rahasta ja ruuasta. Nuorin, vain 6-vuotias Tom taantuu traagisista tapahtumista ja haluaa välillä olla pikkuvauva, jota Julie hoitaa. Tom haluaa myös pukeutua tyttöjen vaatteisiin. Suessa ei ole mitään kovin erityistä. Hän muistelee eniten äitiään, itkee ja kirjoittaa tuntojaan päiväkirjaan. Jack kuvataan epäsosiaaliseksi, likaiseksi ja haisevaksi teiniksi, jota kiinnostaa enemmän masturbointi ja nukkuminen kuin koulunkäynti tai työpaikan hankkiminen. Hän on turhan kiinnostunut sisarestaan Juliesta ja on poikkeuksellisen mustasukkainen tämän uudesta ja kunnollisesta poikaystävästä, Derekistä. Hän pitää Julien katselusta bikineissä ja lapsina he leikkivät sisaruksille kyseenalaista leikkiä. Se kuvaa heidän sisarussuhteensa sairasta luonnetta.

Sisarukset saavat elää omaa arkeaan suhteellisen pitkään, koska heillä ei koskaan käy ketään eikä kuolleita vanhempiakaan kukaan tunnu kaipaavan. Derek joutuu todistamaan jotain inhottavaa ja hänen on pakko puuttua sisarusten elämänmenoon. Mielestäni hyvä niin.

Sementtipuutarha oli pikkuinen kirja, mutta tarinaa ei voi pitää pikkuisena tai yhdentekevänä. Joidenkin kirjojen kohdalla olen kaivannut tiivistämistä. Tähän en kaivannut mitään lisää. Lukiessa pystyi kyllä ennakoimaan juonta ja ratkaisua. McEwan kirjoittaa mielekkäästi, mutta maailmassa on niin paljon kirjoja ja kirjailijoita eikä säväytys ollut riittävä, että lukisin hänen kirjojaan lisää. Ainakin toistaiseksi näin.

5 kommenttia:

  1. Suosittelisin vielä antamaan McEwanille mahdollisuuden, tämä ei mielestäni ole kirjailijan parhaimmistoa.

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut McEwanilta kaksi kirjaa, enkä itsekään ole juuri viehtynyt. Monet kehuvat, mutten ole ainakaan vielä tajunnut miksi.

    VastaaPoista
  3. McEwan on varsin tunteita herättävä kirjailija kirjabloggareiden kesken! Itsekin kuulun niihin, jotka eivät hänestä liiemmälti innostu, mutta jotenkin "ymmärrän" rakkaudenkin häneen. Olen lukenut Lauantain ja Rannalla - molemmat on olleet ihan okei.

    VastaaPoista
  4. Minulla on tämä odottanut pitkään luettavien pinossa. Ehkä pitäisi tarttua seuraavaksi tähän. Lukemista on siirtänyt se, että luin jostain arvostelun jossa tästä ei oltu juurikaan pidetty, mutta siun tekstisi sai miut muuttamaan mieleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan. Olisi mukava sitten lukea sinun ajatuksiasi tästä. :) On niin ohutkin, ettei vaadi paljon aikaa.

      Poista