Renée Michel on 54-vuotias leskirouva, joka pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Hän lyhyt, pyylevä, harmaa ja vetäytyvä. Todellisuudessa hän on älykkäämpi kuin päälle päin näyttää. Hän toimii pariisilaisen suuren talon ovenvartijana seuranaan kissansa Leo. Talon siivooja Manuela on hänen ainut ystävänsä hienostoväen keskellä. Ylemmässä kerroksessa asuu Paloma Josse, vetäytyvä ja pohdiskeleva poika. Hän tekee 13-vuotissyntymäpäivänään ratkaisevan päätöksen. Taloon muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu. Kakuro näkee Renéen kuoren alle ja lesket ystävystyvät. He ovat kiinnostuneita samoista asioista kuten Leo Tolstoin Anna Kareninasta.
Kirjassa keskeistä on mielestäni ystävystyminen ja elämän nopeat käänteet. Tartuin tähän blogimaailman kehujen perusteella, mutta ainakaan minulta tämä ei saa suurta suitsutusta. En jaksanut oikein innostua filosofisista pohdinnoista, joita kirjassa oli riittämiin. Olen ehkä tyhmä, mutta kun en tajunnut tämän kirjan vetovoimaa. Kieli on kaunista ja jaksoin tämän kyllä loppuun lukea, mutta en löytänyt tästä sellaista, mikä motivoisi lukemaan uudestaan. Onneksi tämäkin kirjastosta lainattu. Ei tällaista siis minulle. Kannesta täytyy kuitenkin antaa kehuja. Minulle tulee siitä mieleen Michael Powellin työt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti