George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

Jos olette ihmetelleet blogini hiljaisuutta se johtuu tästä tiiliskivestä. En lukenut rinnalla mitään muuta niin ei ole ollut kirjoitettavaa. Vaikka muu lukeminen on ollut jäissä tähän käytetty aika ei harmita. Fantasian ystävänä tämä oli minulle osuvaa luettavaa. Muut osat ajattelin lukea niin, että luen rinnalla muutakin.

Juonta en ryhdy tässä tavoistani poiketen tarkemmin selittämään. Tästä on kirjoitettu niin paljon, että jokainen tästä kiinnostunut on varmasti jossain määrin tarinasta perillä. Hyvä teksti löytyy esimerkiksi täältä. Siellä on linkit monien muiden bloggaajien hienoihin teksteihin. En ole niitä kaikkia lukenut, mutta jotenkin tuntuu ettei minulla ole paljon lisättävää.

Luin Valtaistuinpelin kuvitetun painoksen ja mielestäni Petri Hiltusen kuvitus on todella hieno ja tunnelmaa luova. Tarinassa on useampi suku ja paljon henkilöitä. Tämän vyyhdin selkeyttämiseksi kirja sisältää kattavat liitteet, mutta niihin en juuri tutustunut. Kappaleet on nimetty eri sukujen keskeisten henkilöiden mukaan ja se helpottaa tarinan seuraamista ja toimii hyvin. Jotkut kohdat olivat mielenkiintoisempia kuin toiset, mutta kun seuraavan kappaleen keskiössä on suosikkisi mielenkiinto pysyy yllä. Minulla ei ollut missään vaiheessa tunnetta, että lopettaisin lukemisen kesken, vaikka toisaalta ymmärrän miksi tällaiset eeppiset tarinat eivät kaikkiin uppoa. Laajuus tekee tästä aikaa vaativan. Tämä ei ole huonon ympäristön luettavaa. Esimerkiksi appivanhempieni luona en oikein päässyt eteenpäin, kun koko ajan tuli pieniä keskeytyksiä. Kirja painaa todella paljon eikä sitä ole helppo lukea esimerkiksi automatkalla.

Nyt odotan toista osaa innolla kirjastosta. Mutta välissä taas tulossa jotain ihan muuta.