Ihana maa on Judithin askartelema mielikuvitusmaailma hänen huoneensa lattialla. Sinne Judith pakenee yksinäisyyden, koulukiusaamisen ja hankalan isäsuhteen ongelmia. Judith askartelee ihanaan maahan lumisateen, ja kun todellisessa maailmassa alkaa sataa lunta, Judith uskoo saaneensa ihmeen aikaan Jumalan pikku apulaisena. Ihmeet, joita Judith mielestään saa aikaan ovat hänelle täyttä totta, vaikka muut eivät niihin uskokaan. Pikku hiljaa heidän elämäänsä kasaantuu vastoinkäymisiä, joista Judith syyttää kykyään tehdä ihmeitä ja tuntee syyllisyyttä. Tuntuu, että ongelmista ei ole ulospääsyä ja mielikuvitus ja todellisuus kietoutuvat toisiinsa.
Judith on tunteita herättävä päähenkilö. Hän on kiinnostava ja sympatiaa herättävä tyttö. Hänen kertojaäänensä on lähelle tuleva ja uskottava. Kiusaaja Neil saa minulta kuitenkin ymmärrystä, vaikka kiusaaminen on kaikissa muodoissaan, ja kaikista syistä, väärin. Vaikka minua on kiusattu, ajattelen, että kiusaamisen taustalla on aina joku syy. Neil ei voi valita kasvuolosuhteitaan ja on ymmärrettävää, että paha olo on helpoin purkaa erilaiseen henkilöön, tässä tapauksessa erilaisen vakaamuksen omaavaan henkilöön.
Kirjan kieli on sujuvaa ja helppolukuista. Kielen ei tarvitsekaan tavoitella uutta ja ihmeellistä, kun tarina kerrotaan lapsen silmin. Kirjan kansi sopii hienosti tarinaan ja tekstin fontti on mukavan suuri ja kappaleet lyhyitä, muutaman sivun mittaisia. Kirjan lukee huomaamattaan loppuun, vaikka ei se aiheensa puolesta olekaan mikään välipalakirja.
Kiinnitin kirjaan huomiota aiheensa vuoksi. Tiedän muutaman kyseistä uskontoa tunnustavan ja sekin lisäsi kirjaan kohdistuvaa mielenkiintoa. Jos minulla ei olisi ollut mitään käsitystä kyseisestä uskonnosta olisin todennäköisesti ihmetellyt muutamia asioita, tehtyjä valintoja. Kiinnostusta herätti myös se, että kirja on omaelämäkerrallinen. Lukija saa toki itse pohtia, mikä on kirjailijan omasta elämästä ammennettua, ja mikä väritettyä tarinaa.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti