Eve Hietamies: Yösyöttö

Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämässä kaikki näyttäisi olevan mallillaan. Asuntolaina, viimeisillään raskaana oleva Pia-vaimo, ja uusi isompi auto hankittuna perheenlisäyksen johdosta. Naistenklinikan edessä unelma ydinperheestä särkyy, kun Pia ilmoittaa ettei pysty tähän ja hyppää taksiin. Antti jää yksin seisomaan tuhisevan käärön kanssa.

Pian Antti löytää itsensä tiskirättikerhosta, muskarista ja leikkipuiston laidalta. Naiset luovat aina arvioivia katseita, kun äitiä ei näy. Onhan se inhottavaa olla ainut mies naisten keskellä, mutta neuvolan Outi käski verkostoitua. Paavo nauttii toisten lasten seurasta ja Ennin seura ja yhteinen tekeminen saa pitkät iltapäivät kulumaan vähän nopeammin.

Antin ja Paavon tukena ovat Reposet naapurista, isä ja kehitysvammainen veli Janne, joka muistaa ettei Paavoa saa nostaa. Onhan Antilla yksi läheisempi työkaveri ja tenniskaveri, mutta ei heitä ehdi paljon tavata. Mihin Paavon muka laittaisi? Pia on suljetulla osastolla eikä halua tavata heitä. Pian Armi-täti ilmestyy kuvioihin ja kertoo Pian voinnista, tapaamisesta ei kuitenkaan tule mitään. Pia ei jaa hänen kanssaan arjen iloja ja suruja. Antti on Paavon kanssa kaksin. Elämä pyörii samaa arkista kaavaa. Hän rakastaa Paavoa yli kaiken, vaikka onkin välillä hirvittävän yksin, yksinäinen.

Minulle yösyöttö oli ajatuksia herättävä kirja. Se oli uskottavasti kirjoitettu ja nopealukuinen. Ennen tätä yritin lukea Piin elämää, mutta en pitänyt siitä yhtään, joten jätin kesken. Oli mukava lukea jotain niin paljon helpommin etenevää. Nyt haluan lukea jotain ihan muuta, mutta sopivan välin tullessa tartun ehkä Tarhapäivään.