Luin tämän kirjan loppuun eilen ilalla. Tarkoitus oli saada kirja luettua viikonloppuna. Ajankäytöstä voi päätellä ettei tämä ollut minun kirjani, vaikka olisin kovasti halunnut pitää tästä. Englanti ja yläluokka loivat odotuksia, jotka eivät täyttyneet.
Kirjassa on 525 sivua. Kirjoittajan tyyli on verkkaista ja kuvailevaa, mikä ei olisi haitannut, jos juoni muuten olisi ollut mielenkiintoinen ja selkeä. Nyt varsinaista juonta ei ollut. Kirja on jaettu viiteen nimettyyn osaan, joista ensimmäinen eli Two Acres on ehdottomasti paras. Osissa siirrytään aina ajassa eteenpäin ja uusia henkilöitä ja sivuhenkilöitä putkahtelee. Henkilöitä kirjassa on paljon, minusta liiankin kanssa. Kenenkään kanssa ei ns. tullut läheiseksi, kun osan lopputtua oltiin taas ihan toisessa tilanteessa. Uuden osan alkaessa sai aina hetken koota ajatuksia, että kuka, mikä, missä ja niin edelleen.
Lukuhetkeni painottuvat iltaan ennen nukkumista. Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että lukemista ei malttaisi lopettaa, vaikka olisi kuinka väsynyt ja kello ihan liian paljon. Vieraan lapsen kohdalla ei ollut mitään ongelmaa lopettaa lukemista. Sain pikemminkin patistaa itseäni lukemaan, ja jos en olisi päättänyt, että luen sen loppuun, se olisi saattanut jäädä kesken. Olin kirjassa reippaasti yli puolessa välissä, kun tajusin, ettei tämä tästä kummemmaksi muutu. Tiivistys olisi saattanut parantaa lukukokemusta, mutta nyt pitkästyin useammin kuin kerran ja odotin kirjan saamista loppuun.
Kirjassa on kuitenkin kaunis kansi, ja kiinnostava aikakausi, joten haluan antaa Alan Hollinghurstille mahdollisuuden, jos hänen kirjojaan suomennetaan jatkossa lisää. Tosin sillä varauksella, että jos tarjolla on paljon muuta kiinnostavaa luettavaa en tartu hänen tuotantoonsa ensimmäisenä.
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti