Siskoni sai Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan viime jouluna lahjaksi. Siskoni suositteli sitä jo silloin, mutta en ottanut luettavaksi. Kuulin siitä useita kehuja ja kun kaipasin pitkästä aikaa luettavaa päädyin Mielensäpahoittajaan. Ja tämä kirja herätti taas lukuintoni. Kirja koostuu pienistä kappaleista, kun päähenkilö kertoo asioita, jotka syystä tai toisesta pahoittavat hänen mielensä. Kirja on hyvin helppolukuinen ja päähenkilön oivallukset hauskoja.En voinut mitään sille, että ajoittain tuli eräs sukulainen mieleen. Kirja sai minut hymyilemään ja nosti aidon hymyn kasvoille. Olisin voinut lukea vielä lisää ja melkein mieleni pahoitin, kun se loppui."On muka nopea se moottoritie. Kysyn: Miten tie voi olla nopea? Samaa vauhtia se liikkuu autobaani, härkätie taikka kinttapolu. Nimittäin ei yhtikäs mitään vauhtia. Ihan paikallaan tiet pysyvät. Ihminen liikkuu ja auto liikkuu." Näinhän se on.
Pidin kirjasta niin paljon, että voisin lukea lisää Kyrön tuotantoa. Voiko joku suositella muita Kyrön teoksia?
Tästä on ilmestynyt tänä vuonna toinenkin: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike. Itse en ole vielä lukenut, koska -huoh- niin moni on kirjaston varausjonossa edelläni. Muiden blogien hehkutusten perusteella kuitenkin laatutavaraa jälleen. ;-)
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan Kyrön Kerjäläistä ja jänistä, joka on nykyaikainen versio Jäniksen vuodesta. Varhaisempaa tuotantoa en ole itse vielä ehtinyt Kyröltä lukea, mutta siitä huolimatta mies kuuluu jo lempikirjailijoihini. :-)
Ja hei, huomenna Kirjan & ruusun päivänä suomalaisesta saa vähn. 10 euron kylkiäislahjaksi Kyrön uuden Miniän, jota ei saa enää myöhemmin.