Mielenkiintoiset uutuudet 2012

Monissa blogeissa on listattu mielenkiintoisia uutuuksia. Tässä minun kiinnostukseni herättäneet teokset. Kotimaiset loistavat poissaolollaan Karoliinan kirjaa lukuun ottamatta. J.K. Rowlingin uutuuden luen vasta suomennoksen ilmestyessä. Osa näistä kiinnostaa enemmän ja tulee luettua nopeastikin, kun osa saa odottaa. Minulla on niin paljon vanhempia kiinnostavia kirjoja lukematta ja ne saa kirjaston kautta useammin suoraan hyllystä. Suurimman osan tulen lainaamaan kirjastosta, koska ei ole tilaa eikä rahaa ostaa omaksi. Bernard Cornwellin kirjan ostan todennäköisesti, koska minulla on sarjan aiemmatkin osat.

Otava

Ayad Akhtar, Appelsiininkuorten katu
David Nicholls, Kaikki peliin
Daphne Sheldrick, Rakkauteni Afrikka
Joyce Carol Oates, Sisareni, rakkaani
Hélène Grémillon, Uskottuni

Tammi

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
Eduardo Mendoza: Kissatappelu. Madrid 1936
Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala

Bazar

David Safier: Happy Family
Bernard Cornwell: Kuninkaiden kuolema
Tatiana de Rosnay: Mokka
Philippa Gregory: Punainen kuningatar
Kim Edwards: Unien järvi

WSOY

Vilmos Csaplar: Hitlerin tytär
Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Gummerrus

Chris Cleave: Poikani ääni
Ernest Cline: Ready Player One

Siltala

Herman Koch: Illallinen

Karisto

Anna Godbersen: Ihania päiviä
Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa (Gigi ja Henry 1)

Lang Lang: Pitkä matka menestykseen

Laulan kahdessa kuorossa ja olin toukokuuussa Vaasassa kuorofestivaaleilla. Lauantai-iltana kävimme konsertissa, jossa lauloi kiinalainen lapsikuoro. He olivat todella taitavia se välittyi selvästi, vaikka sanoista en tietenkääm ymmärtänyt mitään. Konsertin jälkeen keskustelimme kiinalaisten kovasta panostuksesta ja odotuksista lapsiinsa. Eräs kuorolainen suositteli minulle Lang Langin tarinaa, kun kerroin hänelle Tiikeriäidin laistelulaulusta. Pitihän se heti varata kirjastosta.

Lang Lang on syntynyt 1982 Shenyangissa, ja on musiikillisesti hyvin lahjakas. Hänen vanhempansa olivat nuoria kulttuurivallankumouksen aikaan ja joutuivat luopumaan omista unelmistaan. Nyt he omistavat elämänsä Lang Langin uran luomiseen ja poika kokee olevansa sen velkaa vanhemmilleen. Lang Lang voitti ensimmäisen pianokilpailunsa 5-vuotiaana, harjoitteli 6-vuotiaana kuusi tuntia päivässä ja muutti 9-vuotiaana isänsä kanssa Pekingiin opiskelemaan huippukonservatorioon, johon monen sadan joukosta hyväksyttiin 15 opiskelijaa. Äiti jää töihin Shenyangiin edessä on monien kuukausien jopa vuosien ero rakkaasta äidistä. Lang Langin pahin orjapiiskuri on hänen isänsä. Äiti tekee pojasta hellimällä liian pehmeän, jos he harvoin tavatessaan juttelevat se vie liikaa aikaa arvokkaalta harjoittelulta. Lang Langin halutaan olevan kaikkein paras. Menestyminen tuo kunniaa koko suvulle ja palkitsee vanhempien uhraukset. Kukaan ei kuitenkaan voi koko ajan voittaa ja kun Saksan kulpailun sijoitus on 5. isä haluaa Lang Langin hyppäävän parvekkeelta tai tappavan itsensä pillereillä. On hirveä häpeä palata hävinneenä takaisin Kiinaan. Tämä tapaus jättää pysyvät jäljet isän ja pojan suhteeseen. Kiinassa menestys mitataan kilpailujen voitolla, kun taas Yhdysvalloissa, minne Lang Lang menee myös opiskelemaan ja asumaan tärkeää on myös tulkinnan rikkaus ja aito rakkaus musiikkiin. Lang Langista tulee myös Unicefin lähettiläs ja hän käy muun muassa Tansaaniassa ja nauhoittaa levyn myös Suomessa, Mikaelissa Mikkelissä.

Lukiessani tätä koin paljon samoja tunteita kuin Tiikeriäidin taistelulaulussa. Olen kiitollinen suomalaisesta lapsuudesta. Kiinassa klassinen musiikki on arvostettua ja kilpailu äärimmäisen kovaa. Jos et voita kilpailuja kukaan ei muista sinua. 

Joyce Carol Oates: Blondi

Joyce Carol Oates oli minulle kirjailijana uusi tuttavuus, kunnes löysin Blondin lähikirjastoni hyllystä. Blondin perusteella haluan lukea jossakin vaiheessa myös Haudankaivajan tyttären. Ennen sitä täytyy kuitenkin lukea jotain vähemmän synkkää ja traagista. Tämä taitaa olla tähän asti paksuimpia lukemiani kirjoja. (yli 940 sivua.) Surullisen ja rankan sisällön takia oli pakko pitää välillä taukoa. Ennen kirjan lukemista en tiennyt Marilyn Monroesta juuri mitään. Nyt uskon tietäväni paljon enemmän, vaikka kirja onkin fiktiivinen.

Norma Jeane Bakerin äiti Gladys kärsii mielenterveysongelmista ja on siksi hyvin epävakaa ja ailahteleva. Onneksi Norma Jeanella on rakastava Della-mummi. Hän huolehtii tyttären tyttärestään jaksoja, koska Gladys ei pysty siihen. Vuonna 1934 Gladysin ongelmat pahenevat ja Norma Jeane voisi kuolla ellei saisi naapurista apua. Äidin päädyttyä hoitoon mielisairaalaan tytön elämä jatkuu Hiirulaisena orpokodissa. Tämä änkyttävä pieni tyttö on hyvin epävarma ja isommat lapset varastavat hänen tavaroitaan. Gladys ei pysty huolehtimaan tyttärestään, mutta ei suostu siihenkään, että Norma Jeane adoptoitaisiin. Hän pääsee kuitenkin sijaisperheeseen, missä elämä tuntuu hetken valoisammalta. Lapsuus kuitenkin yllättäen loppuu, kun sijaisäiti haluaa Norma Jeanen menevän naimisiin 15-vuotiaana. Avio-onni ei kuitenkaan kauan kestä ja Buckin värväydyttyä mukaan sotaan alkaa Norma Jeanen tie Marilyn Monroeksi. Kaunis ja viattoman näköinen ulkokuori takaavat sen, että studion tuottajat ja managerit pitävät tyttöä tyhmänä blondina, joka tekee mitä vain saadakseen hyväksyntää ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan ole tyhmä. Vuosien vieriessä Marilynin elämään kuuluvat onnettomat miessuhteet, ja hän huomaa olevansa halutumpi Marilynina kuin Norma Jeanena. Raskaudet päättyvät aina onnettomasti ja lopulta Marilynin itsetuhoisuus ajaa hänet mielisairaalaan. Lukuisista vastoinkäymisistään huolimatta Marilyn ponnistaa aina uudestaan pystyyn ja elämään. Loppupuolella osaa jo arvata mitä tapahtuu, kun Norma Jean tapaa Mr. Presidentin ja hänen veljensä.

Kirja tuntuu todella elämänmakuiselta, vaikka se onkin fiktiivinen. Lukukokemus oli rankka, mutta hieno. Usein lukemisen jälkeen tunsin pahaa mieltä Norma Jeanen puolesta. Kirjan parissa vierähti sen verran aikaa, että kun se loppui tuntui tyhjältä. Myöhemmin tunsin iloa, että luin tämän vahvan kirjan. 

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Nyt on ollut täällä vähän taukoa, koska on ollut paljon muuta puuhaa. Luen tällä hetkellä Joyce Carol Oatesin kirjaa Blondi. Siinä menee vielä aikaa onhan sivujakin lähes tuhat. Välissä lukaisin toisen Mielensäpahoittaja-kirjan, kun sen pitkän jonotuksen jälkeen käsiini sain. Ja niin moni muukin kirja odottaa vuoroaan.

Päähenkilö on tällä kertaa uuden aluevaltauksen kynnyksellä. Pitäisi oppia ruanlaitto, kun emäntä on Kuusikodissa. Pikku hiljaa se onnistuukin ja samalla päähenkilö pohtii erilaisia ruokia ja suhdettaan niihin unohtamatta nuorison näkemyksiä.

Tämä oli ihan mukava välipala, mutta ei yllä ensimmäisen Mielensäpahoittajan tasolle. Jos lisää vastaavaa julkaistaan aion kyllä lukea.  

Chris Cleave: Little Been tarina

Little Bee on nigerialaistyttö, joka kotimaansa epävakaiden olojen vuoksi päätyy Englannin ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön. Oltuaan siellä kaksi vuotta Little Bee lähtee luvatta ja ilman papereita pois. Hän tuntee Englannista yhden ainoan pariskunnan Sarah ja Andrew O' Rourke. Menneisyydessä he kohtasivat Little Been kotimaan rannalla. Rannalla tapahtui järkyttäviä asioita, jotka he ovat yrittäneet unohtaa. Lyhyt kohtaaminen jätti heihin kaikkiin kuitenkin pysyvät jäljet.

Andrewn käyntikortin osoitteen turvin Little Bee ilmestyy heidän kotiovelleen. Sarah on juuri jäänyt leskeksi Andrewn tehtyä itsemurhan. Hänen neljä vuotias Charlie poikansa on pukeutunut Batman asuun, koska haluaa suojautua ja suojella äitiään kaikilta pahiksilta. Asiat, jotka on yritetty unohtaa pomppaavat pintaan ja saavat uusia tasoja, kun nämä naiset kohtaavat menneisyyden kauhunsa. Lyhyen yhdessä olon jälkeen Sarah haluaa auttaa, että Little Bee voisi elää turvassa ja vapaana. Hänestä tulee ikään kuin osa perhettä. Ennen pitkää he löytävät itsensä siltä samalta rannalta ja uhmaavat kuolemaa.

Tartuin tähän kirjaan toisten bloggaajien kehujen ja kiinnostavalta kuulostavan tarinan perusteella. Kirjassa on kaunis kansi, iso selkeä fontti, nasevaa dialogia ja kun se on aika lyhyt ajattelin, että se sopii hyvin välipalaksi paksumpien kirjojen väliin. Joudun kyllä toteamaan, etten lukenut tätä niin nopeasti tai lumoutuneesti kuin olin ajatellut. En pitänyt Sarahista henkilönä ja minua vaivasi se kuinka paljon Little Bee joutui pohtimaan kuinka tappaisi itsensä missäkin tilanteessa. Tottakai se oli ihan ymmärrettävää, mutta silti. Vuorotteleva kerronta Sarahin ja Little Been välillä oli mukava rakennevalinta. Tarina on surullinen, mutta edes katkeraa huumoria minä en tästä löytänyt. Tai minua ei ainakaan mikään hymyilyttänyt. Voisin kuitenkin lukea toisenkin Chris Cleaven kirjan, koska yhden kirjan perusteella on vaikea tuomita kirjailijan koko potenttiaalia.   

Julie Orringer: Näkymätön silta

Tämän kirjan toivon ja uskon muistavani hyvin, kun vuoden lopussa muistelen lukemaani. Paksut kirjat (tässä 765 s.) jäävät minulta toisinaan kesken jos kirja ei tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. Tämän kirjan kohdalla sitä ei tarvinnut miettiä.

Näkymättömän sillan päähenkilö on unkarinjuutalainen Andras   Lévi. Tavoitteenaan valmistua arkkitehdiksi hän lähtee Pariisiin toteuttamaan unelmaansa. Viimeisenä iltanaan Budapestissä Andras saa tehtäväkseen toimittaa laatikollisen tavaroita nuorelle miehelle József Haszille ja kirjeen Claire Morgensternille. Nämä pyynnöt muuttavat hänen elämänsä. Andras saa apua uudessa maassa József Haszilta ja selvittäessään kirjeen taakse kätkettyä salaisuutta hän kohtaa elämänsä rakkauden. Claire on häntä yhdeksän vuotta vanhempi baletinopettaja. Kiihkeän suhteen keskellä Andras huomaa, että Claire kätkee synkän salaisuuden menneisyydestään.

Andras työskentelee ankarasti rahoittaakseen opintonsa. Hänellä on koulussa muutama ystävä, mutta hän kaipaa kovasti perhettään. Andraksen vanhempi veli Tibor vierailee muutaman kerran Pariisissa. Tibor opiskelee lääketiedettä Italiassa ja nuorin veli, joka on katkera vanhempien veljien elämästä ulkomailla jättää lukion kesken ja liittyy teatteriseurueeseen. Andraksen elämää varjostaa leviävä antisemitismi. Aluksi sodanuhka tuntuu kaukaiselta, mutta lopulta pakkotyöskentely armeijan työpalvelussa erottaa Andraksen läheisistään vaimostaan ja pienestä pojastaan. Andras uskoo kuolevansa ankariin oloihin Hitlerin vallatessa Eurooppaa. 

Kirjan tarina on täynnä tapahtumia eikä lukiessa voi välttyä tuntemasta iloa, surua, vihaa, järkytystä ja myös tuskaa. Elin vahvasti henkilöiden tarinaa ja pelkäsin heidän puolestaan. Tuntui epäreilulta lukea nuorten ihmisten kohtaloista ja sodan kauhuista, kun itse on saanut kasvaa ja elää vapaana. Kirjan mikään kohta ei mielestäni ollut tylsä. Uskon, että olisin pitänyt kirjasta paljon, vaikka tarinaa olisi hieman tiivistetty. Arkkitehtuuriin liittyvät kuvaukset eivät minua juuri kiinnostaneet, koska en kauheasti ymmärrä niistä. (Anteeksi sivistymättömyyteni.) Toisaalta kerronnallinen rikkaus juuri teki lukukokemuksesta koukuttavan. Asiat etenivät koko ajan, mutta eivät kuitenkaan liian kiireellä. Lukuhetket venyivät tämän parissa pitkiksi, koska oli pakko tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Luin toivoen hyvää ja peläten pahinta.

Huijaisin itseäni, jos en suosittelisi tätäkin kirjaa. Odotan innolla lisää Julie Orringerin tuotantoa.  

Kirjalöytö Outlet Forssassa

Kävin tänään  Kirjalöytö Outletissa Forssan vanhalla kutomolla. Eihän minun pitänyt juuri mitään ostaa, mutta, mutta...

12 kirjaa lähti mukaan. En tosin pääse käsiksi näihin vielä. On muutama kirjaston kirja odottamassa. Ja muutama varaus kirjastosta. Muun muassa Nälkäpeli ja Valtaistuinpeli. Mutta saldona siis:

McKinley, Tamara: Merten taa
David Safier: Huono karma
Laura Restrepo: Houre
Lisa See: Pionin rakkaus
Gruen, Sara: Apinatalo
Samartin Cecilia: Señor Peregrino
Cornwell, Bernard: Palava maa
Cornwell, Bernard: Miekkojen laulu
Kate Morton: Paluu Rivertoniin
John Boyne: Kapina laivalla
Abdolah, Kader: Talo moskeijan vieressä
Gregory David Roberts: Shantaram

Tästä kaikesta voimme päätellä, että minulla oli ihana päivä ja taidan olla hieman hullu. :D