Liza Klaussmann: Punaisen sään tiikerit

Serkukset Nick ja Helena ovat lapsuudesta saakka viettäneet kesät perheen hulppealla sukutilalla. Päiviin kuuluu paistattelua laiturilla, grillijuhlia ja cocktail-kutsuja. Toisen maailmansodan jälkeen serkut ajautuvat omille teilleen. Helena lähtee Hollywoodiin kihlattunsa Averyn luo ja Nickin mies Hughes palaa sodasta heidän uuteen kotiinsa, Floridaan. Nyt kaikki voi olla kuin ennen sotaa. Mikään ei estäisi heidän auvoisia tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Arvattavissa on, että kaikki suunnitelmat eivät mene ihan putkeen. Kun serkukset vuosien päästä palaavat sukutilalle heidän erimielisyytensä ovat johtaneet siihen, että he ovat hädin tuskin puheväleissä keskenään. Heidän teini-ikäiset lapsensa Daisy ja Ed tulevat sen sijaan hyvin toimeen ja löytävät vaellellessaan ruumiin läheltä Tiger Housea.

Murhaajan selvittäminen ei kuitenkaan tunnu kirjassa olevan se tärkein asia, vaan kuollut kotiapulainen jää ihmissuhdekoukeroiden ja salaisuusuksien varjoon. Kirjassa käydään suunnilleen saman ajanjakson tapahtumia läpi viiden päähenkilön näkökulmasta kerrottuna. Tapahtumat sijoittuvat suunnilleen vuosien 1940-1960 välille. Jokainen näkee ja kokee tapahtumia omasta näkökulmastaan. Nämä näkökulmat ovat toki omanlaisiaan, mutta tapahtumien mennessä päällekkäin, minusta alkoi tuntua, että asioita hieman toisteltiin liikaa. Eri kertoja tekee tarinasta kuitenkin vaihtelevan, vaikka en erityisemmin ihastunut yhteenkään kirjan henkilöistä. Lukiessa kenestäkään ei tullut minulle läheistä. En tiennyt kenen puolelle olisin asettunut. Kaikilla tässä tarinassa on puutteensa ja heikkoutensa, mutta eihän oikeassakaan elämässä kukaan ole virheetön, tai tee aina hyviä ja oikeita valintoja. Sekin olisi tuntunut teennäiseltä, jos joku olisi ollut liian puhdas pulmunen.

Sillä, että kirja on esikoisteos ei ainakaan tunnustettavasti ole vaikutusta pidänkö jostain kirjasta vai en. Mutta positiivisena täytyy mainita että Klaussmann ei tarjoa kaikkea lukijalle heti tarjottimella nenän eteen vaan antaa lukijan ajatella. Ponnistella ei kuitenkaan tarvitse. Teksti on helposti lähestyttävää, vaikka tarina ja tunnelma ovat synkän puoleisia. Tunnelma on tarpeeksi kiinnostava, että tarinaan on ihan mukava palata, mutta ei niin erityinen, että yöunet menisivät. Tämä tuntui välipalalta.  

Täydellinen lukukokemus tämä ei minulle ollut, mutta ei mikään varsinainen pettymyskään. Minulla ei ollut tästä minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En ollut suunnitellut lukevani tätä ainakaan vielä, mutta luettuani tästä jonkun nettikaupan kuvauksen, laitoin kirjan lukulistalle ja nappasin herätelainana lähikirjastosta mukaani.

Ainakin Laura ja Jenni ovat pitäneet tästä enemmän kuin minä.

***-

Kiinnostavat uutuudet - Kevät 2014

Tänä keväänä kustantamoiden katalogeissa, ainakaan ensivaikutelman perusteella, ei ollut hirvittävän montaa kiinnostavaa kirjaa. Tavallista pienempi määrä nostaa kuitenkin niihin kiinnostaviin kirjoihin kohdistuvia odotuksia. Minulla on kuitenkin vielä paljon viime vuotisia ja vanhempia kirjoja lukematta. Mielestäni listaaminen ja suunnittelu on puoli nautintoa. :)

Siltala

Eleanor Catton: Valontuojat 

WSOY

Donna Tartt: Tikli

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset

Tammi

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä

Gummerus

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Otava

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

Bazar

Philippa Gregory: Sininen herttuatar

Ildefonso Falcones: Paljasjalkainen kuningatar

Sere Prince Halverson: Äidinrakkaus

Minerva

Yann Martel: Beatrice ja Vergilius


Pari ajatusta vielä näistä. Listaus perustuu täysin mutu-tuntumaan. Nämä kaikki eivät ole ihan must-luettavia, mutta en voinut mitään poiskaan jättää. Listassa on useampi minulle uusi kiinnostava kirjailija kuten Catton, Tartt, Lahiri ja Phillips. Muutaman saatan ostaa omaksi.

Minua häiritsee, kun asuinkaupunkini kirjastoiden Weborigosta ei löydy Cattonin teosta. (Naapurikunnankirjastossa on). Siellä on jo kaikki muutkin uutuudet tyyliin, mutta miksei tätä?

Toinen minua häiritsevä asia on Tarttin kirjan nimi. Kustantajan katalogin mukaan suomennoksen nimi on Tikli, mutta esim. Adlibris ei tunne sitä nimeä, vaan kirja löytyy nimellä Kultainen lintu. Myös kirjaston varausjärjestelmä löytää kirjan nimellä Kultainen lintu eikä Tikli. Mikä nimi on oikein? (Anteeksi, jos saatte kuvan, että olen kauhea nipottaja.)

Martelin kirja kiinnostaa, jos lukupinossa odottava Piin elämä ei ole kauhea pettymys. Falconesin Meren katedraalin jätin aikoinaan kesken. Aihe kiinnostaisi, joten toivottavasti jaksan kiinnostua hänen uusimmasta paksukaisestaan jossain vaiheessa. Sinistä herttuatarta ennen haluan lukea Punaisen kuningattaren, joka myös aiemmin oli lainassa, mutta intoa lukemiseen ei silloin ollut yleensäkään.  

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä

Pitkästä aikaa innostuin kirjoittamaan tänne. Saa nähdä olisiko tämä vuosi innostavampi blogin pitämisen osalta. Hiljaiseloni aikana olen kyllä lukenut ja seurannut teidän muiden blogeja. Tämän kevään uutuudetkin on tutkailtu. Ei ihan ihan hirveää määrää kiinnostavia ole tulossa, mutta toivottavasti ovat sitäkin laadukkaampia. Vanhojakin on pilvin pimein lukematta. Saa nähdä innostunko listaamaan.

Linnuntietä oli minulla aiemminkin lainattuna (varmaan heinäkuussa), mutta en enää muista mikä uutuus meni edelle enkä sitten jaksanutkaan siihen tarttua. Onneksi lainasin sen uudestaan viime kirjastoreissulla.

Ollessani kirjan lopussa mietin jo valmiiksi mitä kirjoittaisin. Se tuntui vaikealta. Mielestäni Linnuntietä on toisaalta kasvutarina ja toisaalta murhamysteeri. Sen tapahtumat sijoittuvat Kanadaan 1960-luvulla. McCarthyn perheeseen kuuluu isä Jack, äiti Mimi sekä lapset Mike ja Madeleine. He asuvat ilmavoimien työntekijöiden alueella nimeltään Centralia. Elämä näyttää ensin kultaiselta, mutta idyllisen kuoren alta paljastuu paljon muutakin. Jokaisella on salaisuutensa. Kirjan loppupuolella päähenkilö Madeleine on aikuinen ja koettu lapsuus heijastuu aikuisuuteen.

Kirjassa on noin 850 sivua, mutta se ei juurikaan tunnu lukiessa paksulta, koska tarina on pääosin vetävästi kirjoitettu. Ainoastaan Madeleinen aikuisuudessa on hetkiä, joista lukeminen ei minua suuremmin innostanut. Ne kuitenkin avaavat tarinaa hyvin. Erilaisia henkilöhahmoja on paljon, mutta ei liikaa, ja he ovat persoonallisia. Ajankuvaajana kirja on avartava. 1960-luvulla avaruuteen pääsystä kilpailtiin, televisiota ei katsottu aurinkoisella säällä eikä sitä läheskään kaikilla ollut, nykykatukuvasta hävinneet puhelinkopit ovat vielä voimissaan, ja mikäli eroat valtavirrasta tavalla tai toisella sinulla ei ole täyttä ihmisarvoa. Vammaiset ovat vajaita ja lesbot sairaita. Onneksi kehitystä on tapahtunut.

Tuntuu, että Linnuntietä on nyt saanut ansaitsemaansa huomiota blogeissa. Olin lukenut tätä noin parisataa sivua, kun huomasin ainakin Kirsin kirjoittaneen tästä. Enempää en hänen kirjoitukseensa halunnut kesken lukemisen paneutua, mutta siitä olen samaa mieltä, että Linnuntietä kannattaa lukea. Ainakin Liisan blogissa on linkkejä muihin blogeihin.

****½

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Jennifer Worth kertoo muistelmissaan ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa, Nonnatus Housessa 1950-luvun Lontoon East Endissä pahamaineisella slummialueella. Koulutuksen saaneita kätilöitä kunnioitetaan alueen maineesta huolimatta, matkaaminen potilaan luokse polkupyörällä on turvallista. Kirjassa on paljon erilaisia ihmiskohtaloita ja nunnat ovat värikkäitä persoonia. Minulla ei ole ainakaan vielä omia lapsia ja lukiessani mietin monta kertaa, että onneksi ei tarvitse synnyttää kotona. Tuohon aikaan ihmiset halusivat synnyttää kotona, mikäli kotiolosuhteet sen sallivat ja pelkäsivät sairaaloita. Lääkäri kutsuttiin usein vain vaikeissa synnytyksissä paikalle auttamaan. Prostituutiosta kertova osuus oli pysäyttävä. Tarinat erilaisista perheistä ovat elämänmakuisia ja koskettavia. Varsinkin pieni keskospoika oli liikuttava, koska itsekin olen syntynyt keskosena, vaikka en ollut läheskään niin pieni kuin se poika. 

Innostuin tästä muistelmateoksesta, kun näin mainoksen YLE1-kanavalla helmikuussa alkavasta sarjasta. Sitten bongasin kirjan, jonkun bloggaajan    blogista ja laitoin varaukseen kirjastosta. Prismassakin tätä hypistelin, mutta onneksi en omaksi hankkinut. Kirja oli hyvä ja aihe kiinnostava, mutta pienet asiat häiritsivät. Minulla on viime aikoina ollut varmaan kevätväsymystä, jotenkin kirjan fonttikoko edesauttoi sitä, että minua alkoi nukuttamaan kesken lukuhetken. Lukeminen vei kauemmin kuin ajattelin ja joku kolahdus jäi puuttumaan, mutta vaikeaa eritellä, että mikä. Kun isosiskoni näki kirjan hän kysyi, että miksen katso sarjaa lukemisen sijaan, että sarja on kuulemma hyvä. Olin jo kirjaa odottaessa päättänyt, että luen kirjan ennen sarjan katsomista. Sarjan kaikki jaksot ovat tällä hetkellä tallennettuina digiboksissa. Onko teistä sarja katsomisen arvoinen?  

**½

Julie Kibler: Matkalla kotiin

Matkalla kotiin on kertomus kahdesta naisesta ja heidän elämästään. Isabelle on vanha valkoinen nainen ja Dorrie, Isabellen kampaaja ja ystävä, on nuorempi musta nainen. Isabelle pyytää Dorrieta ajamaan hänet hautajaisiin yli tuhannen mailin päähän. Matkalla Isabelle alkaa kertoa Dorrielle nuoruutensa rakkaudesta, Robertista. Isabellen suvun palvelijoina olivat pitkään toimineet Prewittien suvun jäsenet. Robert on perheen taloudenhoitajan poika. Heidän välinen ystävyytensä saati rakkautensa ei ole 1930-luvulla yhteiskunnan asettamien sääntöjen mukaan hyväksyttävää. Isabellen ja Robertin kotikaupungissa on kylttejä, joissa kielletään mustia liikkumasta ulkona auringonlaskun jälkeen. Mustien ja valkoisten kanssakäyminen ei ole vain laitonta, se on hengenvaarallista. Varoituksista huolimatta Isabelle ja Robert valitsevat rakkauden. Eri kasteista tulevat vanhemmat eivät tietenkään hyväksy nuorten tekemää valintaa ja rakkauden hinta on todella kova. Kirjassa liikutaan kahdessa eri aikatasossa. Välillä ollaan Isabellen nuoruudessa, välillä Dorrien nykyhetken ongelmissa, joihin kuuluvat luotettavuusongelmat uuteen hyvään mieheen ja teinipojan toilailut tyttöystävän hyväksi.

Isabellen tarina on ehdottomasti kirjan parasta antia, mutta luin Dorriestakin mielelläni. Kirjassa minua ärsytti eniten Isabellen ahdasmielinen ja tunteeton äiti. Dorrien ongelmat tuntuivat Isabellen tarinan rinnalla aivan mitättömiltä, mutta Dorrien osuudet toivat kirjaan vaihtelua. Kansi ja kirjan kieli olivat mielestäni hyviä ja kirjaa oli helppo lukea. Laina-aika meinasi vahingossa umpeutua enkä voinut uusia varattua aineistoa, joten luin kirjan viimeiset reilut sata sivua arki-iltana yöunien kustannuksella - onneksi. Yhdessä kohtaa ajattelin, että ei tässä varmaan enää kummia tapahdu, mutta onneksi luin kirjan loppuun asti. Minusta kirja oli tosi hyvä. Luin ennen blogiaikaa Piiat kirjan, josta pidin hieman enemmän kuin tästä. Kirjailijan esittelylapussa kerrottiin, että Kibler kirjoittaa juuri toista romaaniaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

*****

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Hundreds Hall on englantilaisen yläluokan suvun, Ayresien kotikartartano. Kartano sijaitsee etäällä muista kylän asukkaista ja kärsii kiistattomasta rappiosta, vaikka se halutaan kaikin keinoin kiistää, ja pitää langat käsissä.

Kertojana toimii tohtori Faraday. Hänen äitinsä palveli kartanossa Faradayn ollessa pikkupoika. Kun perheen palvelija Betty tarvitsee lääkäriä Faradayn päätyy sattumalta uudelleen muuttuneeseen Hundredsiin. Hänestä tulee koko perheen lääkäri ja läheinen ystävä. Hän haluaa kuntouttaa toisessa maailmansodassa haavoittunutta Roderickia ja ihailee vanhapiikatytärtä Carolinea. Leskirouva Ayres on myös kiinnostava tutkimuskohde. 

Talossa tapahtuu Bettyn ja Rodin mukaan kaikkea kummallista ikään kuin talo haluaisi sen asukkaile pahaa. Aggressiiviseksi käyvä Gyp-koira, kummalliset äänet, siirtyvät huonekalut ja itsestään alkunsa saanut tulipalo asettavat Faradayn lääkärin taidot koetukselle. Onko kyseessä vain vilkas mielikuvitus tai orastava mielenvikaisuus vai onko talossa todella paha henki, joka vaatii Hundreds Hallin asukkailta todella kovaa hintaa yksi kerrallaan?

Olen varmaan viimeinen bloggaaja, joka nyt vasta luki tämän kirjan. Kirja on saanut merkkittävän maininnan ja paljon näkyvyyttä blogeissa - eikä suotta. Periaatteessa kaikki on kohdallaan: mystinen tapahtumapaikka, kiinnostavat henkilöt ja jännite, joka suorastaan pakottaa lukemaan eteenpäin. Odotuksiani lisäsivät blogisuitsutus, ja teoksen kuuluminen Tammen Keltaiseen kirjastoon. Suomentajastakin on pelkästään positiivisia kokemuksia (Helene Bützow). Mutta silti, jokin pieni asia kirjasta jäi puuttumaan, että tämä olisi ollut minulle ihan täydellinen lukukokemus. Yksi syy on ehkä lopun tapahtumissa, mutta sekään ei riitä syyksi, koska en tiedä, millainen loppu olisi ollut parempi. Suosittelen ehdottomasti, jos et ole tätä kartanomatkaa vielä tehnyt. Vieras kartanossa jää lukemisen jälkeen mieleen eikä käytetty aika missään nimessä harmita. Enemmän minua harmittaa etten osaa paremmin analysoida täydellisyydestä puuttuvaa palasta.    

***½

Liebster Award-tunnustus

Sain Pihin naisen elämää-blogista kivan tunnustuksen. Kiitos siitä! :)

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.

2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
 

Pihin naisen minulle esittämät kysymykset ja vastaukseni:

1. Onko sinulla kirjallisuusgenreä, jota et lue (esim. novellit, sarjakuva, runous, dekkarit, romantiikka, historialliset romaanit, scifi jne.)?

Novellit ja runot eivät ole minun juttuni.

2. Huonoin lukemasi kirja?

Vaikea kysymys. Kiinnostavia kirjoja maailmassa on enemmän kuin pystyn elämäni aikana lukemaan, joten jos kirja on todella huno (pakkopullaa) niin saatan jättää sen kesken. Huonointa en osaa nimetä, koska useimmiten kahlaan huonotkin loppuun. 

3. Oletko lukenut kirjaa, jota sinun tekee mieli hehkuttaa? Jos, niin mikä?
Tällä hetkellä ei tee mieli hehkuttaa mitään. Pidän lukulistojen laatimisesta ja bongaan paljon luettavaa muiden lukijoiden blogeista heidän hehkutuksensa tai mielenkiintoisen arvostelun perusteella.
 

4. Luetko ennemmin ohuen kirjan vai ns. järkäleen?
Järkäleen. Sisältö merkitsee kuitenkin enemmän kuin sivujen määrä.

5. Harrastatko jotakin muuta lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?
Laulan kahdessa kuorossa. (1.sopraano)

6. Tykkäätkö lukea tietokirjoja vai pysytteletkö kaunokirjallisuudessa?
Pysyttelen kaunokirjallisuudessa. Elämäkerrat tai omaelämäkerralliset kirjat kiinnostavat, mutta ne taitavat kuulua kaunokirjallisuuteen.
 

7. Onko laukussasi aina mukana kirja vai luetko yleensä vain kotona?
Luen kotona ja muualla. En osaisi mennä esim. appivanhempien luo (välimatka 200km) tai reissuun ilman hyvää luettavaa.
 

8. Oletko lukenut koko ikäsi vai aloittanut aktiivisen lukuharrastuksen vasta aikuisiällä?
Lapsena rakastin sitä, kun minulle luettiin. (Ennen kuin opin itse lukemaan.) Olen käyttänyt kirjastoja pienestä pitäen ja lukenut paljon. Opiskeluaikana en lukenut juurikaan kaunokirjallisuutta. Sitten löysin blogien ihmeellisen maailman. :) Haluaisin löytää edes helmet lukulistoilleni niiltä vuosilta, kun en juuri lukenut. (2003-2010) 

9. Paras kuuntelemasi äänikirja?
En ole kuunnellut (vielä) yhtään aikuisten äänikirjaa. Lapsena lainaisin kirjastosta usein c-kasetilla Vaahteramäen Eemeliä ja Peppi Pitkätossua. Nyt aikuisena ostin ne äänikirjoina omaksi.

10. Kirja, joka on saanut sinut nauramaan?
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajat.

11. Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi? 
Kun saan loppuun kesken olevan Sarah Waters: Vieras kartanossa, niin aloitain 

Julie Kibler: Matkalla kotiin. 

Blogit, joille annan tunnustuksen 

Rakkaudesta kirjoihin 

Luettua

Lukutuulia 

Katrin lukuhaaste 2013

Lukuisa

Luetut,lukemattomat 

Nenä kirjassa 

Aamuvirkku yksisarvinen

Ajatuksia kirjamaasta 

Kirjojen keskellä 

Sinisen linnan kirjasto

Kysymykseni:

1. Mitä luet juuri nyt?

2. Onko sinulla useampi kirja kerrallaan kesken, vai luetko yhden kerrallaan?

3. Millä kielillä luet kirjoja?

4. Millä perusteella valitset kirjat, jotka luet?

5. Lukevatko muut perheessäsi sinun lisäksesi?

6. Missä luet mieluiten?

7. E-kirja vai perinteinen?

8. Kirja, johon et koskaan kyllästy?

9. Mikä lukemisessa on parasta?

10. Mikä on paras kirjamuistosi lapsuudesta?

11. Miten muut ihmiset suhtautuvat lukuharrastukseesi?

Kyllä lukeminen on mukavaa! :)