Julie Orringer: Näkymätön silta

Tämän kirjan toivon ja uskon muistavani hyvin, kun vuoden lopussa muistelen lukemaani. Paksut kirjat (tässä 765 s.) jäävät minulta toisinaan kesken jos kirja ei tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. Tämän kirjan kohdalla sitä ei tarvinnut miettiä.

Näkymättömän sillan päähenkilö on unkarinjuutalainen Andras   Lévi. Tavoitteenaan valmistua arkkitehdiksi hän lähtee Pariisiin toteuttamaan unelmaansa. Viimeisenä iltanaan Budapestissä Andras saa tehtäväkseen toimittaa laatikollisen tavaroita nuorelle miehelle József Haszille ja kirjeen Claire Morgensternille. Nämä pyynnöt muuttavat hänen elämänsä. Andras saa apua uudessa maassa József Haszilta ja selvittäessään kirjeen taakse kätkettyä salaisuutta hän kohtaa elämänsä rakkauden. Claire on häntä yhdeksän vuotta vanhempi baletinopettaja. Kiihkeän suhteen keskellä Andras huomaa, että Claire kätkee synkän salaisuuden menneisyydestään.

Andras työskentelee ankarasti rahoittaakseen opintonsa. Hänellä on koulussa muutama ystävä, mutta hän kaipaa kovasti perhettään. Andraksen vanhempi veli Tibor vierailee muutaman kerran Pariisissa. Tibor opiskelee lääketiedettä Italiassa ja nuorin veli, joka on katkera vanhempien veljien elämästä ulkomailla jättää lukion kesken ja liittyy teatteriseurueeseen. Andraksen elämää varjostaa leviävä antisemitismi. Aluksi sodanuhka tuntuu kaukaiselta, mutta lopulta pakkotyöskentely armeijan työpalvelussa erottaa Andraksen läheisistään vaimostaan ja pienestä pojastaan. Andras uskoo kuolevansa ankariin oloihin Hitlerin vallatessa Eurooppaa. 

Kirjan tarina on täynnä tapahtumia eikä lukiessa voi välttyä tuntemasta iloa, surua, vihaa, järkytystä ja myös tuskaa. Elin vahvasti henkilöiden tarinaa ja pelkäsin heidän puolestaan. Tuntui epäreilulta lukea nuorten ihmisten kohtaloista ja sodan kauhuista, kun itse on saanut kasvaa ja elää vapaana. Kirjan mikään kohta ei mielestäni ollut tylsä. Uskon, että olisin pitänyt kirjasta paljon, vaikka tarinaa olisi hieman tiivistetty. Arkkitehtuuriin liittyvät kuvaukset eivät minua juuri kiinnostaneet, koska en kauheasti ymmärrä niistä. (Anteeksi sivistymättömyyteni.) Toisaalta kerronnallinen rikkaus juuri teki lukukokemuksesta koukuttavan. Asiat etenivät koko ajan, mutta eivät kuitenkaan liian kiireellä. Lukuhetket venyivät tämän parissa pitkiksi, koska oli pakko tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Luin toivoen hyvää ja peläten pahinta.

Huijaisin itseäni, jos en suosittelisi tätäkin kirjaa. Odotan innolla lisää Julie Orringerin tuotantoa.