keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Joyce Carol Oates: Blondi

Joyce Carol Oates oli minulle kirjailijana uusi tuttavuus, kunnes löysin Blondin lähikirjastoni hyllystä. Blondin perusteella haluan lukea jossakin vaiheessa myös Haudankaivajan tyttären. Ennen sitä täytyy kuitenkin lukea jotain vähemmän synkkää ja traagista. Tämä taitaa olla tähän asti paksuimpia lukemiani kirjoja. (yli 940 sivua.) Surullisen ja rankan sisällön takia oli pakko pitää välillä taukoa. Ennen kirjan lukemista en tiennyt Marilyn Monroesta juuri mitään. Nyt uskon tietäväni paljon enemmän, vaikka kirja onkin fiktiivinen.

Norma Jeane Bakerin äiti Gladys kärsii mielenterveysongelmista ja on siksi hyvin epävakaa ja ailahteleva. Onneksi Norma Jeanella on rakastava Della-mummi. Hän huolehtii tyttären tyttärestään jaksoja, koska Gladys ei pysty siihen. Vuonna 1934 Gladysin ongelmat pahenevat ja Norma Jeane voisi kuolla ellei saisi naapurista apua. Äidin päädyttyä hoitoon mielisairaalaan tytön elämä jatkuu Hiirulaisena orpokodissa. Tämä änkyttävä pieni tyttö on hyvin epävarma ja isommat lapset varastavat hänen tavaroitaan. Gladys ei pysty huolehtimaan tyttärestään, mutta ei suostu siihenkään, että Norma Jeane adoptoitaisiin. Hän pääsee kuitenkin sijaisperheeseen, missä elämä tuntuu hetken valoisammalta. Lapsuus kuitenkin yllättäen loppuu, kun sijaisäiti haluaa Norma Jeanen menevän naimisiin 15-vuotiaana. Avio-onni ei kuitenkaan kauan kestä ja Buckin värväydyttyä mukaan sotaan alkaa Norma Jeanen tie Marilyn Monroeksi. Kaunis ja viattoman näköinen ulkokuori takaavat sen, että studion tuottajat ja managerit pitävät tyttöä tyhmänä blondina, joka tekee mitä vain saadakseen hyväksyntää ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan ole tyhmä. Vuosien vieriessä Marilynin elämään kuuluvat onnettomat miessuhteet, ja hän huomaa olevansa halutumpi Marilynina kuin Norma Jeanena. Raskaudet päättyvät aina onnettomasti ja lopulta Marilynin itsetuhoisuus ajaa hänet mielisairaalaan. Lukuisista vastoinkäymisistään huolimatta Marilyn ponnistaa aina uudestaan pystyyn ja elämään. Loppupuolella osaa jo arvata mitä tapahtuu, kun Norma Jean tapaa Mr. Presidentin ja hänen veljensä.

Kirja tuntuu todella elämänmakuiselta, vaikka se onkin fiktiivinen. Lukukokemus oli rankka, mutta hieno. Usein lukemisen jälkeen tunsin pahaa mieltä Norma Jeanen puolesta. Kirjan parissa vierähti sen verran aikaa, että kun se loppui tuntui tyhjältä. Myöhemmin tunsin iloa, että luin tämän vahvan kirjan. 

2 kommenttia:

  1. Ai että, olipa mukava lukea sinun arviosi tästä! Minä ostin tämän vastikään pokkarina (!!) ja odotan lukemista suurella mielenkiinnolla. En ole mikään erityinen Marilyn-fani, mutta luettuani Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe-teoksen kiinnostuin hänestä ihan eri tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit arviosta. Antoisia lukuhetkiä tämän parissa.

      Poista