lauantai 7. heinäkuuta 2012

Richard Mason: Muistojen huoneet

Richard Mason oli minulle jälleen uusi kirjailija ja luin Muistojen huoneet suositusten perusteella. Olisin halunnut pitää tästä enemmän, mutta minulle tämä ei ollut unohtumaton lukuelämys. Aikaakin tähän meni riittävästi. En pysty lukemaan kirjoja yleensäkään yhdeltä istumalta. Ihan hyvä lukuromaani, mutta ei yllä lähellekään tämän vuoden mieleenpainuvimpia.

Eloise on kiireinen liikenainen, joka seuraa pörssikurssien liikahteluja ja sijoittaa isoja rahoja. Eloise hankkii ikääntyvälle äidilleen Joanille paikan tyyriistä hoitokodista, koska ei ehdi huolehtia hänestä eikä erityisemmin halua häntä saman katon alle. Veli George on Austraaliassa, joten sieltä ei pahemmin apua tipu. Ennen muuttoa vanhainkotiin Eloise ja Joan matkustavat Etelä-Afrikkaan Joanin kotiseuduille. Kotitilan paikalla on nykyään ostoskeskus. Tuolla matkalla Joan saa käsinsä päiväkirjan, joka johdattaa hänet sukunsa karmeiden kokemusten keskelle buurisotaan ja keskitysleirille. 

Matkan jälkeen Joanin tila vanhainkodissa heikkenee nopeasti ja hänen todetaan sairastavan harvinaista dementtian muotoa. Hoitajat antavat hänelle paljon lääkkeitä, mutta Joanin mielikuvitus vie häntä matkoille menneeseen, jonka tapahtumat ovat hänelle hyvin todellisia. Retkellä kirjastoon Joan tutustuu sattumalta 16-vuotiaaseen arkistonhoitaja Pauliin, josta tulee hänelle tärkeä ystävä. 

Äidin ja tyttären suhde on mielenkiintoista seurattavaa, minusta jopa mielenkiintoisempaa kuin Joanin mielikuvitusmatkat tai menneisyys. Eloise joutuu äitinsä lisäksi huolehtimaan työpaikkansa kriittisestä tilanteesta. Pomo ja työtoveri painavat päälle ja nuoruudenrakkaus Claude kuuluu olennaisesti yhtiön pelastamiseen. Clauden ja Eloisen uudelleen lämpenevä suhde ja siihen liittyvä lempi eivät minuun iskeneet. Surullisinta ja ärsyttävintä kirjassa on erityisesti hoitokodin ylihoitajan Sisar Karenin asenne. Hän vetoaa aina kokemukseensa ja ammattitaitoonsa, mitä tulee Joania koskeviin asioihin. Tärkeää on pitää hyvin tuottava potilas kunnossa. Hoitokodin toimintatavat riistävät kokonaan vanhojen ihmisten mielipiteet, yksityisyyden ja arvokkuuden.

1 kommentti:

  1. Tämä on kirja, jolle olen kaivannut blogisavuja! Upea, kiinnostava kirja ja erityisesti juuri äidin ja tyttären suhteen kuvauksena.

    Tämän kirjan lahjoitin ystävälleni, Rilken runojen kääntäjälle, Eve Rehnille lomakirjaksi, kun hän matkusti kuukaudeksi ulkomaille, viimeisen kerran, sillä sairaus voitti. Eve ehti kuitenkin kommentoida kirjaa.

    Linkitän juttusi nyt omaan arviooni.

    VastaaPoista